Jos lapsi saa oppia terveellisessä, muunneltavassa ja turvallisessa ympäristössä, ei sillä lopulta ole väliä, onko seinä puuta, tiiltä vai moduulia. Sanana parakki on harhaanjohtava, koska moduuleista on moneksi. Artikkeli on alunprin julkaistu HS.FI – palvelussa mielipidekirjoituksena.

Miksi moduulirakentamista (parakkeja) ei suosita?

Kun keskustelu kääntyy parakkikouluihin, sävy muuttuu usein heti puolustelevaksi tai vähätteleväksi. ”Vain väliaikainen ratkaisu”, ”hätävara”, ”pakkopulla” – näin niistä puhutaan. Mutta pysähdytään hetkeksi miettimään: onko parakkikouluissa oikeasti jotain pahaa, vai onko kyse enemmänkin asenteista? Itse rakennuksissa tuskin on, mutta niin sanotusti ostotavassa voi olla.

Modernit parakkikoulut eivät enää ole harmaita, kylmiä koppeja, joihin lapsia sijoitetaan siksi, ettei muuta ole. Nykyiset tilat ovat usein hyvin suunniteltuja, energiatehokkaita ja turvallisia. Niissä on hyvä sisäilma ja kosteuden hallinta – asia, joka ei valitettavasti ole ollut itsestäänselvyys kaikissa perinteisissä koulurakennuksissa. Lisäksi parakkikoulut voidaan muokata tarpeen mukaan: niitä voi laajentaa, siirtää ja käyttää uudelleen toisaalla.

Tämä olisi järkevää resurssien käyttöä ja toisi kunnille joustavuutta tilanteissa, joissa väestö kasvaa, alueet erakoituvat tai vanhat koulut menevät remonttiin. Ovathan parakit täysin muunneltavissa, täytyy tiloja sitten laajentaa tai tuoda niihin esimerkiksi modernia tekniikkaa. Yksi asia on varma, meidän pitää puhua asioista niiden oikeilla nimillä, eli puhutaan moduulirakentamisesta.

Parakkikoulu nimeä ei tulisi käyttää, sen huonon ”klangin” vuoksi

Silti ”parakki” sanana tuo mieleen jotakin halpaa ja väliaikaista, ikään kuin oppiminen näissä tiloissa olisi vähempiarvoista. Ehkä vika ei ole itse rakennuksessa vaan meidän suhtautumisessamme. Jos koulun tehtävä on tarjota turvallinen ja toimiva ympäristö oppimiselle ja parakkikoulu sen tekee, miksi halveksumme sitä? Parakki on väliaikaisratkaisu, kun taas moduulirakennus on pysä ratkaisu.

Kuntatalouden näkökulmasta ongelmana on useimmiten hinta. Parakkien vuokraaminen on kallista, ja pitkällä aikavälillä se syö varoja, jotka voisi käyttää pysyviin ratkaisuihin. Mutta ehkä tässäkin olisi syytä tarkastella mallia uudelleen.

Entä jos kunnat hankkisivat parakkikouluja omaksi? Ne voisivat kiertää paikasta toiseen tarpeen mukaan. Onhan näitä esimerkkejä vaikka kuinka paljon ihan Suomessakin, puhumattakaan ulkomailla toteutetuista ratkaisuista. Tällainen ratkaisu voisi olla sekä taloudellisesti että ekologisesti järkevä.

Meidän pitäisi päivittää mielikuvamme parakeista 2000-luvulle. Jos lapsi saa oppia terveellisessä, muunneltavassa ja turvallisessa ympäristössä, ei sillä lopulta ole väliä, onko seinä puuta, tiiltä vai moduulia. Tärkeintä on se, että koulu toimii – ja että me aikuiset suhtaudumme siihen arvostaen, emme ennakkoluuloisesti. On hyv muistaa, että moduuleista voidaan rakentaa pysyvää, kaunista, terveellistä ja toimivaa.

Suomessa ei ehkä olla tähän vielä valmiita, koska tuntuu, ettei meillä uskalleta rohkeasti kokeilla uutta. Onhan tässä sekin mahdollisuus, että pitkällä aikavälillä tällainen malli tehostaisi liikaa toimintoja.

Mene ja tiedä – mutta asiaa tulisi mielestäni tarkastella vakavasti.

Esimerkiksi Kempele on hyödyntänyt moduulirakentamista onnistuneesti. Miksei myös muut kunnat tee näin? Klikkaa tästä, jos haluat tutustua Kempeleen tapaukseen. Esimerkiksi Kaarinassa vireillä oleva Piikkiön Yhtenäiskoulu on hyvä esimerkki siitä, että tämä koulukokonaisuus tulisi tarkastella monelta kantilta ja myös kartoittaa mahdollisuus moduulirakentamiselle, jos se on kokonaisuuden kannalta järkevää.